Vuoden vanhat kakarat

Kulon ja Kujeen lapsoset täyttivät jo tovi sitten vuoden. Yhdeksän kakaraa ovat aika samankaltaisia pienin eroin. Kestään ei tullut jättisuurta eikä jäänyt miniä. Kaikki ovat valtavan, valtavan sosiaalisia niin muita ihmisiä kuin koiria kohtaan, eikä kukaan ole terävä. Rohkeita ja tasapainoisia, hyvät hermot tuntuu kaikilla olevan. Rakastavat juoksemista :-D Silmänkäyttöä esiintyy vaihtelevasti, joillakin ei ollenkaan, toisilla enemmän mutta ei näilläkään liian isoksi ongelmaksi asti. Osa on luonteeltaan rauhallisempia, osa vilkkaampia. Superpehmeitä ei ole yksikään. Yhteistyöhaluisia keskittymiskykyisiä työkoiranalkuja kaikki. Terveyden puolesta ikävinä asioina on tähän mennessä tullut kahden pennun ocd:t jotka operoitiin puolivuotiaina, ja yhden pennun LTV1. Ihan kaikkia pentuja ei vielä ole luustokuvattu.

Keräsin pentujen omistajilta kuulumisia ja tämmöisiä vastauksia sain :)

mv uros Pelé eli Rover. Meni Marikalle, joka kirjoittaa seuraavaa:
Terveys: Luusto muuten priima, mutta viimeiset kylkiluut puuttuu

 Roverista löytyy niin vakautta ja rauhaa, kuin ääretöntä kiihkeyttä. Samaan aikaan kun se on kotioloissa leppoinen tassuttelija, joka ei turhia kiehu tai stressaa - ulkomaailmassa siitä kuoriutuu helposti reaktiivinen kiihkoilija. Jo pelkästään lenkillä se muuttuu villiksi vauhtihirmuksi, jolla tuntuu olevan vaan yksi tavoite - päästä vapaaksi juoksemaan omaa vauhtiaan. Rover rakastaa juoksemista ja onkin ollut työn takana saada se pitämään kontaktia ja huolehtimaan ettei hukkaa omistajaansa metsään, tämä tuli jo selväksi pennun saapuessa 7 viikkoisena. Asian kanssa on edistytty lähtötilanteeseen nähden paljon, mutta mikään lähellä omasta tahdostaan pysyvää tuosta koirasta ei saa tekemälläkään. Iso asia sen kohdalla on kuitenkin jo se, että tänä päivänä se ei häviä omille teilleen, vaan pitää itse huolta lauman mukana pysymisestä.

Rover on tosi äänekäs, se mölisee ja ulvoo tyytyväisyyttään ja onnellisuuttaan, haukkuu turhautuessaan, kiljuu kiihtyessään ja aina jos tahtoo jotain, huuto kyllä kuuluu. Tämä onkin ollut koulutuksellisesti yksi isoin haaste. Ja voin kertoa, että tuo kaveri aika usein haluaa ja tahtoo - kaikenlaista. Rover vaikuttaa siltä, ettei se olisi ihan pehmeimmästä päästä, se on tosi sinnikäs, eikä anna periksi ihan helposti.
Uuden oppimisen suhteen Rover on aikamoinen ajattelija, hämmentävän älykäs urokseksi - niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta kun Rou on jotain sisäistänyt ja luulee tietävänsä paremmin mitä häneltä halutaan - niin siinä on havaittavissa "urautumista" ja toistaa omasta mielestään oikeaa asiaa sinnikkäästi sen suuremmin ajattelematta. Välillä varsinkin uusien asioiden/häiriöiden äärellä Roverin on todella vaikea keskittyä ja sen vilkkaus vie sitä asiasta toiseen ja välillä se ilmentää jo huikean hienoa intensiivistä keskittymistä.

Koiraa ei voine varsinaisesti kutsua kieroksi, mutta Rover käyttää tilanteet häikäilemättä hyväkseen, juurikin tuon älykkyytensä ansiosta. Lisäksi se on oikea flirttailija. Heti kun ohjaajan silmä välttää, Rover on vilkuttelemassa vieraisiin pöytiin. Ihmisten lisäksi Rover rakastaa toisia koiria ylitse kaiken ja vaikka joskus jännittäisikin, niin aina se haluaisi tunkea itsensä väkisin kaikkien naamalle ja iholle. 

Ääniin reagoi - reagoi nyt vähän kaikkeen - mutta en sanoisi että pelkää - luonnetesti tuomion olisi mitä todennäköisemmin tällä hetkellä "laukausukokematon" -eli juuri tuo, reagoi, muttei paineistunu, jää päälle tms. silmänkäyttöä ei juurikaan ole. Jonkin verran Ricoon lenkeillä käyttää, mut kokonaisuudessaan todella vähän versus mun ed. bc :)

Roverin kanssa meidän pääharrastuslajina on ollut toko. Kesän myötä on kokeiltu myös agilitya ja vesipelastusta. Lampailla on päästy käymään kerran ja viime vuoden puolella vähän testailtiin jäljestyksen alkeita. Rover oli pentu, joka olisi tehnyt asioita enemmän itselleen. Yhteistyö sen kanssa ei ollut mikään itsestään selvyys, vaan sen eteen on tehty paljon töitä. Pikkupentu Rover ei edes halunnut nukkua lähellä, vaan hakeutui mieluummin nukkumaan yksin tai toisen koiran viereen. Mutta tänä päivänä se viihtyy kotonakin paljon paremmin lähellä. Yhteistyön rakentuessa tykkään Roverista päivä päivältä yhä enemmän. Paljon on matkaa vielä edessä, mutta tuntuu jo nyt, että vuodessa ollaan päästy huimasti eteenpäin.

rv narttu Zaza eli Maili meni Nooralle, joka kuvailee Mailia näin:

Terveys: Luustoltaan priima

Vuoden ikäinen Maili on iloinen, villi ja vilkas koiranalku. Maili on mahdottoman kiinnostunut kaikista ja kaikesta eikä ympäröivä elämä jää huomaamatta. Vaikka paljon on näkemistä ja kokemista, osaa kuitenkin rauhoittua ja omaa hyvät hermot. Arjessa Maili on helppo koira, se ei turhaa (enää) häslää tai säädä, sitä voi pitää irti lähes missä vain, eikä erilaiset äänet tai alustat hetkauta. Sisällä varsin huomaamaton.

Omaan työskentelyyn Maili keskittyy hyvin, eikä ulkopuoliset häiriöt silloin kiinnosta. Maili hakee hyvin kontaktia ja haluaa työskennllä ihmisen kanssa. Vaikka Maili on vilkas ja havannoi ympäristöään, se ei kuitenkaan reagoi kaikkeen (luopuu hyvin) eikä siinä ole terävyyttä.

Maili on mielenkiintoinen yhdistelmä itsenäisyyttä ja "sylikoiraa". Tykkää olla lähellä; nukkuu vieressä, tulee mukaan uimaan ja saunaan ja halihetkinä tuntuu ettei koira voi enää lähempänä ollakaan. Kuitenkin seisoo omilla jaloillaan eikä aina turhia kysele ohjaajan mielipidettä. On sosiaalinen ja avoin kaikille ihmisille sekä tähän saakka myös koirille, mielistelee kyllä jonkin verran.

Olemme tehneet pohjia agilityyn ja tokoon. Työskennellessään häntä heiluu ja naamalta paistaa leveä hymy. Mailissa on monia eri vivahteita, toisaalta se on ajattelevainen ja vastaanottavainen, mutta kiihtyessään helposti turhautuva, ehtiväinen ja äänekäs tyyppi. Kuitenkin ihanan intensiivinen ja innokas. 
Mailissa on hiukan ohjaajapehmeyttä. Se on ohjailtavissa, muttei ole erityisen herkkä tai esimerkiksi paineistu. Maili on notkea, elastinen ja ketterä, omaa hyvän saalisvietin sekä taistelee hyvin. Palkkautuu myös ruualla, on melko ahne eikä peittele rakkauttaan ruokaa kohtaan. Ääntä löytyy myös, lähinnä kiihtyessä, kaikkea mölinästä kiljumiseen ja haukkuun. Käyttää jonkin verran silmää leikkiessään, muttei treeneissä tai muutoin arjessa. Ei reagoi paukkuihin.

Maili on aina hyväntuulinen ja iloinen koira, joka omaa hyvän huumorintajun. Olen aivan haltioissani ja innoissani tästä koirasta, se on minulle täydellinen! <3

mv narttu Xavi eli Tina meni Pialle, joka kertoo näin:

Terveys: Ei vielä luustokuvattu

Tina on voimakkaan saalisvietin omaava, kiihkeä koira. Onneksi sillä on luontaisesti erinomainen vireensäätelykyky. Tina on täysin alustavarma ja näillä näkymin myös äänivarma. Itsenäinen, lue itsepäinen ja irtoava. Tekee töitä työn vuoksi, mutta on motivoitavissa helposti kaikila palkkaustavoilla. Harrastamme Pelastushakua ja -jälkeä, sekä Tokoa. Tina on sosiaalinen, kaikkien kaveri kunhan ei selkään könytä. Erittäin ihmisavoin ja rohkea. Ei varmaan opi koskaan sisäsiistiksi, mutta ei myöskään hauku, paitsi maalimiehellä, eikä vingu. Rakastaa vettä, juoksemista, uimista ja käpyjä (joka on superpalkka). Hyvävatsainen, tarvitsee todella paljon ruokaa pitääkseen painonsa. Kaiken kaikkiaan erittäin hyvähermoinen ja helppo koira arjessa, kunhan vain tekemistä annetaan tarpeeksi. Kohtalaisen kova on ja silmänkäyttöä ei varmaan ainakaan ongelmaksi asti.

mv narttu Nani eli Nila meni Sannalle, tässä Sannan kuvaus:

Terveys: Toinen olkapää operoitu (OCD)

Millainen on Nila? Kysymys, mihin en osaa oikein yksiselitteisesti vastata. Jos kysytään Matilta, Nila on 'nöösi joka haluaa vaan nyhjätä kyljessä' koska sellainen se kotona on. Mun työkaverit on kyselleet, miten se on noin rauhallinen ja fiksu ja treenikaverit on nähneet kiljuvan, kierroksia keräävän kyylääjän ja toisena hetkenä hienosti keskittyvän, oppimista rakastavan pienen koiran. Että sellainen se on, erittäin hyvin tilanteiden mukaan olemustaa muuttava. On asioita ja tilanteita, joihin suhtaudutaan hyvin järkevästi ja tarkasti tilannetta lukien ja on tilanteita, jotka herättävät tunteita. Joskus tunteet nousevat vähän liiaksi, mutta näitä työstetään ja edistytään, usein pikkuhiljaa ja välillä harppauksin. Nila on vilkas ja fyysinen, se rakastaa juoksemista ja uimista ja keksii itselleen haasteita ympäristöstä. Usein sillä on monta rautaa tulessa, mutta tarpeen tullen keskittymiskykyä löytyy hurjasti. Se on kiltti - ainakin niin kauan kun asiat sujuvat niin kuin Nila haluaa. Jos asiat ei mene neidin halujen mukaan, treeneissä ohjaaja on epäselvä tai jollain muulla on varmasti Nilan mielestä kivempaa, se haukkuu päin naamaa ja jos ei ihmiset tajua se mielellään tehostaisi viestiään myös hampailla. Onneksi päivä päivältä me ollaan aina vaan useammin samaa mieltä. Aina ei kyllä tiedä kumpi on taitavampi muokkaamaan toisen käytöstä, minä vai koira. Kerrassaan hurmaava nuori koira, jota on pakko rakastaa. Niidenkin, jotka eivät sitä itse haluaisi, koska Nila haluaa! Ja jos Nila haluaa, se useimmiten tavalla tai toisella saa haluamansa.

mv uros Leno eli Loop meni Juulialle, joka kertoo:

Terveys: Luustoltaan priima

Loop on neropatti hölmöläisen vaatteissa. Se on arjessa sellainen suu auki möllöttävä juntti, joka juttelee persoonallisella huutovinkumisälämölöllä ja tunkee iholle koko ajan. Se nojailee jalkoihin ja kaatuu kyljelleen kun tukijalka lähtee, tunkee paksua nokkaansa pikkukoirien tikattavaksi vaikka varoitusmurinat tulee jo kaukaa, rakastaa kaikkea ja kaikkia täysin varauksetta, syö paskaa (joo, edelleen jonkin verran!), pieree ja paukuttaa paksua häntäänsä niin että tavarat tippuu pöydiltä.

Mutta laitapa se agility-kentälle tai uutta temppua opettelemaan. Tuo eläin antaa ihan kaikkensa, ja käyttää jok'ikisen aivonystyränsä siihen että hoksaa mitä siltä haluan. Se tekee hommat ajatuksella, ja osaa itse riisua tekemisestä vauhdin silloin kun se ei vielä ole varma tehtävästä. Ja sitten kun se osaa, se tekee sen täysiä.

Sen lisäksi että olen tyytyväinen koiraani, olen ehdottoman tyytyväinen myös tapaan, jolla olen lähtenyt asioita tekemään sen kanssa. Kaikki ei ole mennyt suunnitellusti, ja itse on saanut koko ajan olla tarkkana siinä miten koiraa lukee. Monta hyvää ideaa on heitetty romukoppaan, koska ne eivät vain tämän koiran kohdalla toimineet. Ja toisaalta moni juttu on lyönyt aivan ällikällä, kun Loop on heti hiffannut mitä siltä halutaan, ja olen itse onnistunut nostamaan kriteeriä juuri sen verran, että koiran itseluottamus säilyy sillä tasolla jolla haluankin sen olevan. Tämän koiran myötä olen löytänyt itselleni samanhenkistä treeniseuraa, ja itseni harrastusympyröistä joihin en ollut aiemmin nokkaani tuupannut (haku, paimennus). 

mv narttu Popa eli Popa meni Millille, joka tarinoi:

Terveys: Luusto muuten priima, mutta molemmat olat operoitu (OCD)

 Popaa on vaikea kuvailla. Se kuuluu niihin tyyppeihin jotka pitää kokea uskoakseen. Popan kanssa ei ole koskaan tylsää. Sen persoonaa hallitsee aivan valtava toiminnanhalu. Popa kyllästyy helposti ja etsii jatkuvasti jotain älyllistä haastetta. Sen puuhastelusta tekee hassua se, että se ei perustu päättömään reikäpäiseen säätämiseen (vaikka se joskus näyttää siltä) vaan enemmänkin sellaiseen "hmm... mitä jos?"- pohdiskeluun. Joskus se päättää kokeilla mitä tapahtuu jos kiipeää sohvan selkänojan päälle ja heittää pallon sieltä lattialle tai vierittää sen selkänojaa pitkin alas. Joskus se kokeilee mitä tapahtuu jos se tiputtaa haarukan kukkarukkuun. Näin Popallisena en enää ihmettele ollenkaan jos eteisessa ei ole kuin yksi pari jokaisesta kenkäparista, sohvatyynyen alta löytyy tiskialtaasta varastettu lusikka tai päähäni lentää keskellä yötä frisbee.

Popa ehtii kaikkialle ja keksii ihan kaiken. Se avaa kaapit, ovet, laatikot ja jopa pesukoneen. Popa murtautuu häkistä ulos, kiipeää tiskipöydälle ja ryömii sohvan taakse.

Popa on varsinainen älykkö. Se on todella nopea pääkopaltaan, yhdistelee asioita ja oppii ihan silmänräpäyksessä. Tämä tekee siitä haastavan koulutettavan. Se ei anna rähmäkäpälyyttä helposti anteeksi. Oppiessaan Popa on todella aktiivinen ratkomaan pulmia. Se janoaa oikeaa vastausta ja haluaa ymmärtää mitä siltä halutaan. Epäselvään ohjeistukseen se vastaa kimeällä vastalauseella. Jos ohjaaja on epäreilu niin se kuuluu ja kuuluu kovaa.

Pentuna Popalla oli ongelmia rauhoittua. Se lisäsi väsyessään vain vauhtia siihen asti kunnes se rauhoitettiin häkkiin tai syliin. Nyt Popan kotikäytös on rauhoittunut paljon. Se on edelleen eneginen puuhastelija, joka keksii omia hienoja projektejaan. Nykyään se vaan ymmärtää milloin se väsyy ja rauhoittuu lepäämään (ainakin joskus..)

Popa on todella kiihkeä. Se kiihtyy nollasta sataan sekunnissa jos sille antaa pienimmänkin syyn. Arkikäytös on ollut ja on edelleen reaktiivisen apinan kanssa varsinainen työsarka. Kun Popa oli 3kk sairaslomalla, se saattoi kiljua yhtä soittoa koko lenkin ajan ja kiihtyä pienimmästäkin vihjeestä. Nykyään lenkkeily alkaa jo sujua kun pahimmat paineet pääsee purkamaan metsälenkeillä ja treenaamiseen. Silti sen kanssa täytyy olla aina "askeleen edellä" neitiä ja työstää tilanteita jossa nuppi pääsee kuumumaan. Tälläisiä tilanteita ovat vielä jotkut koirien ohitukset, metsän/treenikentän lähestyminen, koirakavereiden näkeminen ja jostain syystä liikennevalot. Popalla ei ole arjessa silmänkäyttöä eikä pyörien, autojen ym. jahtaamista.

Tällä hetkellä sanoisin että Popa on hieman kovahko paimeneksi. Se on itsevarma ja seisoo vahvasti omilla tassuillaan. Popa ei omasta mielestään tarvitse ketään ja me ihmiset olemme täällä häntä varten. Neidin luonto on hyvin kaukana siitä nöyrästä ihmisen varjosta jollaiseksi bordercollieita joskus kutsutaan. Popa tekee hommia hommien itsensä takia (tai lelun), ei missään tapauksessa miellyttääkseen ketään. Se on onneksi todella yhteistyöhaluinen ja helposti koulutettavissa vaikka kiltiksi sitä ei oikein voi kutsua.

Popalla on tosi korkea työmoraali ja sitä on ilo kouluttaa. Se työskentelee hyvin häiriöistä, säästä tai paikasta huolimatta. Se antaa aina parhaansa. Priyan ailahtelevaisuuden jälkeen Popan työmoraali tuntuu aivan taivaalliselta. Rakastan sen tapaa työskennellä! Se on kiihkeä ja intensiivinen, mutta kuitenkin äärettömän keskittymiskykyinen ja järkevä. Popa palkkautuu hyvin lelulla ja taistelee raivokkaasti. Popa ei ole kovin ahne, mutta palkkautuu tarvittaessa myös ruualla. Popa on sitkeä työskentelijä, joka ei helpolla luovuta.

Popa on hassulla tavalla sosiaalinen. Olen joskus vitsaillut että sen on pakko olla autistinen lapsinero. Popa rakastaa kaikkia koiria ja ihmisiä varauksetta... jos sitä kiinnostaa. Popa ei edes tervehdi minua kun tulen kotiin jos sillä on jotain muuta tekemistä. Se saattaa toisena päivänä kulkea kavereidensa ohi ja teeskennellä että he ovat ilmaa. Sitten toisena päivänä se tyrkyttää rakkauttaan väkisin ihan kaikille. Popa ei myöskään osaa lopettaa rakkautensa tyrkyttäistä. Mitä enemmän kaveri näyttää hammasta tai työntää sitä pois niin sitä kovempaa Popa tulee takaisin. Ainakin vielä yksivuotiaana Popa tulee kaikkien ihmisten ja koirien kanssa juttuun. Se ei ole koskaan pelännyt mitään eikä ketään ja on sosiaalisissa suhteissaan hyvin sovinnollinen.

Popalla on muumit hyvin järjestyksessä laaksossa. Sillä ei ole ongelmia äänien tai alustojen kanssa. Popa selvittää itse omat ongelmansa. Jos se säikähtää jotain niin se menee reagoinnin jälkeen itse tarkistamaan mörön.

rv narttu Rudi eli Love meni Darjalle, kertoo seuraavasti:

Terveys: Luusto priimaa

 Love on iloinen, sosiaalinen, avoin koiratyttö, joka rakastaa kaikkia ja kaikkea. Lovella on lehmänhermot, kestää meidän taaperon älyttömimmät metkut ja älämölöt, vauvan itkun, kattiloiden paukutukset ja oikeat paukutkin, ei reagoi ääniin mitenkään eikä oikein mihinkään muuhunkaan 😄 Mieluisimmat asiat Loven elämässä ovat mun kanssa touhuilu oli se sitten tokoa, agilitya tai maastohommia, kavereiden kanssa riekkuminen ja metsässä juokseminen. Love on tosi reilu koirakaveri, ei kyykytä pieniä leikkikavereita ja on aina ystävällinen eikä menetä hermojaan, todellä epäterävä koira. Koirakaverinsa Ilon kanssa syövät samasta kupista ja aina sopuisasti jakavat luut ja herkut. Kotona erittäin rauhallinen, jos touhuja on ollut riittävästi, eli lähinnä lojuu jossain nurkassa tai sohvalla lampaantaljalla, pihalla tykkää kaivaa kuoppia ja karkailla naapurin pihalle 😏 Tukeutuu paljon ihmiseen ja tekee hommia mulle, tykkää kovasti leikkiä, mutta lelu toissijainen, yhdessä tekeminen tärkeintä. Kuten sisaruksensa aika itseriittoinen ja herkästi haukkuu tyytymättömyyttä, jos ei ymmärrä mitä haluan. Muuten hiljainen koira, ei vingu koskaan, onneksi! Simänkäyttöä ei pahemmin ole esiintynyt, ulkona joskus meidän kissaan jää jumiin, mutta flänkkiä on treeneissä ilmennyt. Kaiken kaikkiaan ihan loistava kaveri sekä arjessa että treeneissä, ainoastaan harmittaa ettei ehdi aina tekemään ja treenaamaan niin paljon kuin tykättäis <3

rv narttu Cafú eli Metka meni Emmille, joka kirjoittaa näin:

mä oon tykännyt Metkasta ihan hirveästi. Sillä on loputon työmoottori ja into ja palava halu tehdä ja se tekee aina täysillä ja kaikkensa antaen. Metka ei tunnu ottavan mistään mitään häiriötä ja tehtävään fokusoituminen on aivan käsittämättömän keskittynyttä. Sen voi viedä minne vaan treenaamaan ja tekemään. Se on tosi nopea koira sekä mieleltään että kropaltaan, vaikka toisaalta se on myös mukavan yksinkertainen ja "putkiaivoinen" vanhempaan bortsuun verrattuna, ei ajattele liikaa vaan odottaa lähinnä että sen puolesta ajatellaan. Metkis on melko huono tällä hetkellä tarjoamaan, mutta itse ehkä unohdin sitä riittävästi vaatia pikkupentuajan jälkeen. Metka on kiltti ja ohjaajapehmeä koira, mutta ehdottoman hyvin koulutettavissa ja on sikäli koulutuskestävä; ei ota itseensä, ei paineistu, motivaatio ja vire ei laske. Kovia otteita se ei tietenkään kestä, mutta ei ole yhtä herkkis ja matalan itsetunnon omaava kuin Misti. Metkan kanssa ei tarvitse keskustella onko joku sallittua ja pitääkö nyt totella - se tottelee aina yhtä innokkaasti ja kyseenalaistamatta. Metkaa voikin pitää tottelemisen puolesta missä vaan vapaana, se ei yritä moikkailla muita koiria tai ihmisiä tai lähde rusakon perään. Ainoastaan sen irtoamisen takia en pidä sitä aina joka tilanteessa vapaana, koska se irtoaa tosi kauas ja juoksentelee aina ihan hirveätä kyytiä. On silti aina kuulolla ja seurailee lauman menoa. Metka on irtoava myös aksassa ja oma-aloitteisesti ja suht pienestäkin vihjeestä irtoaa esteille - ei toki aina, sillä välillä pakka hajoaa pahastikin 😂 Metkalla on tosi hyvä kropanhallinta ja sen liikkumista ja akrobatian taidonnäytteitä on ilo seurata. Ei ole ääniarka. Metkuli on myös hyvä leikkimään ja leikki onkin siitä paras palkka. Myös namit menee, mutta etenkin agilityssä ne usein syljetään suusta, vaikka vaadinkin ne tarjotut sitten syömään. Metka on sosiaalinen niin toisten koirien kuin ihmistenkin kanssa ja se on rohkea ja reipas joka paikassa, ei tunnu hätkähtävän mitään. Ainoa "miinuspuoli" Metkassa on se, että se on toisinaan liian maaninen ja kyttää ja tuo leluja koko ajan, vaikka ei olla vahvistettu käytöstä. Se on ollut myös ehkä "liikaa valveilla" eikä päiväsaikaan oikein lepäile. Sillä alkoi muutama päivä sitten ekat juoksut ja nyt se on ollut paljon rauhallisempi ja lepäillyt enemmän, toivottavasti sama meno jatkuu juoksujen jälkeenkin. Yksin ollessaan Megu on tuhonnut jos on ollut tuhottavaa, mutta tällä hetkellä kämpässä ei ole ollut oikein mitään tuhottavaa ja tuhoilta onkin onneksi viime viikkoina säästytty. Metka on ollut kaikkiruokainen sikäli että kaikki on sopinut, vaikka se syökin pääravintonaan lihaa ja nappuloita ja neiti on ollut muutenkin terve koko pienen ikänsä. Kaiken kaikkiaan typy on ollut toiveiden täyttymys, niin elämäniloinen ja huoleton vesseli 😊 Vaikka en minnekään siitä oikein mitään koskaan laita tai kirjoittele niin se johtuu ihan omistajan laiskuudesta ja ajanpuutteesta, että ollaan niin "näkymättömiä", vaikka penneli on niin hieno ja meillä menee sen kanssa loistavasti. En malta odottaa kisauran alkua! Syksyllä mennään luustokuviin ja nähdään jatkuuko katraan hienot tulokset.

rv uros Messi eli Rämä meni Ellille, joka kirjoittaa seuraavasti:

Terveys: Luusto priima muuten, mutta LTV1

Rämä on tiivistetysti sanoen vakaa ja järkevä koira,joka ei tahdo tehdä yhtään väärin tai sählätä mitään turhaa. Sen tekemisessä on kuitenkin voimaa ja intensiivisyyttä,joka kasvaa sitä mukaa kun se saa tehtävässä varmuutta.
Rämä on luonteeltaan hieman professorimainen suuri ajattelija,jonka mielestä asioita on aina parempi ensin tutkia kuin hutkia. Rämä omaa äärimmäisen hyvän hermorakenteen, se pystyy rauhoittumaan villeimmistäkin leikeistä hetkessä,eikä se esimerkiksi vingu tai piippaile tai käyttäydy muuten koskaan levottomasti vaan ennemmin istuu ja katselee tilannetta kaikessa rauhassa. Rämä ei paimeneksi ole todellakaan mikään maailman pehmein ja se palautuu paineistavistakin tilanteista nopeasti. Rämä omaa myös omaa tahtoa - minun onnekseni se tahtoo useimmiten vain olla mulle mieliksi😃
Rämä leikkii hyvin,on todella TODELLA ahne ja omaa hyvän työmoottorin. Rämän kanssa harrastetaan pääasiassa agilitya,missä se on osoittautunut oikein fiksusti eteneväksi ja taitavasti kroppaansa käyttäväksi.

Arjessa Rämis on varsin harmiton ja huomaamaton,tulee uroslaumassa erinomaisesti kaikkien kanssa juttuun ja kestää pienen lapsen rajutkin rakkaudenosoitukset.

Rämä käyttää jonkin verran silmää,ja olisi taipuvainen paimentamaan eritoten sähäkästi pusikoissa liikkuvaa spanieliamme,muttei ole koskaan jäänyt mihinkään varsinaisesti jumiin eikä ole osoittanut haluja paimentaa autoja,lapsia tms. 
Haukku Rämällä on kohtalaisen herkässä,ja sisäsiistiksi se on oppinut tuskastuttavan hitaasti.
Muutoin se on täyttä kultaa,juuri sellainen kuin haaveilinkin. Ja vieläpä niin kaunis eläin! <3

Pentujen kuulumisia

Pentu- ja lapsiperheen arjen sekä työelämän yhdistäminen käy ihan täydestä työstä, joten pahoittelut, jos jollekin pennuista kiinnostuneelle on unohtunut vastata - ei ole ollut tarkoituksellista!

Viime viikon lopulla sain lopulta päätettyä kaikki pentujen ottajat - ihania ihmisiä, ja valitettavasti ihania ihmisiä jäi ilman pentuja! Kiitos kaikille pentuja tiedustelleille :-)

Pennut ovat nyt 5,5-viikkoisia erittäin touhukkaita pikkuotuksia. Leikkivät kovasti vetoleikkejä, painivat välillä aika totisenkin kuuloisesti keskenään, tutkivat erittäin uteliaasti uusia paikkoja, heiluttavat häntää, nuolevat kasvoja, purevat kuin penteleet (tosin onneksi voimat ei vielä ole hurjan kovat). Ihania otuksia, jotka toivottavasti tuottavat tuleville omistajilleen paljon iloa! Ollaan käyty meidän viereisellä isolla hiekkakentällä, autoiltu, tutustuttu lapsiin, metalliin, avaruuslakanaan, erilaisiin ääniin ja alustoihin, tassuteltu yksitellen asunnossa ja leikitty vetoleikkejä. Pentue on tasainen, toki pienen pienin eroin.

Tulevalla viikolla ohjelmaan kuuluu terveystarkastus keskiviikkona ja pentutesti torstaina. Sekä paljon ulkoilua.

Pennut jo kuukauden!

Pelé

Zaza

Xavi

Nani

Leno

Popa

Rudi

Cafu

Messi

 Pennut kehittyvät nyt kovaa kyytiä! Paljon on kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaa. Tuntuu että pienetkin erot ovat tasoittuneet, lähinnä niin että pari vähän rauhallisempaa pentuakin ovat aktivoituneet. Sosiaalisia reippaita ihmisläheisiä leikkisiä naperoita ovat. Kelit ovat olleet niin suosiolliset, että pihalla ovat saaneet viettää päivänsä. Asumme aika vilkkaalla seudulla, joten autojen, mopojen, ihmisten, työkoneiden yms yms äänet kuuluvat mutta eipä tunnu hirveästi haittaavan.

Pennut 3,5vkoa

Pennuilla on hampaat puhjenneet, ja hampaita pitää testata. Eloon on tullut selkeä rytmi: nukutaan, herättyä pissataan paperille (tai jotkut höhlät pissaavat pedille), syödään, leikitään, kakataan, nukutaan... Kovin ihmisläheisiä ipanat ovat, ja edelleen hyvin tasaisen oloinen pentue. Ulkona uskalletaan jo lähteä vähän kauemmas tutkimusmatkalle, mutta aika pian tulee hätä ja kiire takaisin porukkaan. Aina kun ruokaa tarjotaan, koko jengi on sitä mieltä että olikin juuri kuolemassa nälkään. Isossa porukassa ahneus tiivistyy, parempi ruoka omassa kuin siskon/veljen massussa.

Pentukuvia

Pelé

Zaza

Xavi

Nani

Popa

Leno

Rudi

Cafú

Messi

Messi

Pennut tulevat tänään illalla kolme viikkoa. Silmät aukesivat kaikilla kaksiviikkoisina ja kuuloelimet alkoivat toimia samoihin aikoihin. Zazakin vaikuttaisi kuulevan, mutta lähiaikoina saa tästä varmuuden. Pentue vaikuttaa ainakin vielä todella tasaiselta. Kaikki ovat elinvoimaisia voimakastahtoisia pieniä olentoja, joilla on hirmuinen kiire tulla luokse, kun pentulaatikon ääreen tulee istumaan. Vaikean alun vuoksi pennut ovat saaneet jo lähes viikon ajan 1-2 ateriaa korviketta. Lisäksi olen antanut jauhelihaa ja tänään annoin liotettua pentunappulaa (RC Starter) korvikkeen seassa. Hyvin tuntuu maistuvan, ja huolimatta kaikista alun vaiheista yhdenkään pennun maha ei ole mennyt ripulille. Pennut ovat alkaneet leikkiä keskenään ja tulevat jo pentulaatikosta ulos. Alun hankaluuksien rauhoituttua jatkoin Bio Sensor-ohjelman loppuun, tämän jälkeen pentuja on päivittäin totuteltu kosketukseen ja käsittelyyn ja Enni 2-vee on myös aktiivisesti ollut mukana. Ensimmäisen matokuurinsa saivat 2-viikkoisina, jatkossa madotan ne 2 viikon välein ja emon aina juuri ennen pentujen madotusta.

Suunnitelmissa on aloittaa ulkoilut, lisätä virikkeitä ja kokemusmaailmaa (alustat, äänet, hajut, paikat, ihmiset yms) ja tavoitteena olisi näiden tulevien vajaan viiden viikon aikana tehdä hyvät edellytykset sille, että uusiin koteihin lähtee rohkeita ja avoimia pentuja. Pennut terveystarkastetaan ja sirutetaan 10.8. ja Korrin Pekka pentutestaa ne 11.8., minkä jälkeen pyrin tekemään päätökset että mikä pentu sopisi kellekin uudelle omistajalle, toki pennunottajien toiveita kuunnellen ja kunnioittaen. Luovutuspäivä tulee olemaan 20.8. ja minulla on pienimuotoisia suunnitelmia pennunottajille tuolle päivälle. :) Pentujen ollessa 7-viikkoisia niitä saavat pennunottajat ottaa kylään kotiinsa jos asuvat lähempänä, näin kotiutuminen luovutuksen jälkeen sujuu mukavammin.

Kulo oli ensimmäiset kaksi viikkoa kuin mikäkin kanaemo (sen minkä omalta infektioltaan ja siitä toipumiseltaan jaksoi), nyttemmin siitä on tullut hyvin rento äitikoira. Vieraatkaan pennunkatsojat eivät Kulon mielenrauhaa hetkauta, mutta sillä olisi sellainen vieno toive, että pentujen sijaan sitä rapsuteltaisiin ja pidettäisiin hyvänä. Kulo on myös sitä mieltä, että pentujen lisäruoka voisi mieluummin päätyä sen vatsaan. Ja töihin se olisi myös jo omasta mielestään täysin valmis. Ihan entisenlaisensa se ei tietenkään vielä ole, vaan rauhallisempi, vähän hajamielisempi ja erittäin läheisyyden- ja huomionkipeä.

Rankka viikko

Kulo alkoi viikko sitten lauantaina, pentujen ollessa 4vrk vanhoja, kuumeilla ja väsähtää. Illalla käytin eläinlääkärissä, jossa kohtu ultrattiin, sai suonensisäisesti lääkkeitä ja nesteytystä ja kotiin antibioottikuurin ja jatkoin nesteytystä kotona. 

Lauantai-iltana kotona nestehoitoa

Sunnuntaina oli aamulla parempi, mutta päivän mittaan vointi alkoi huonontua ja lähdettiin pentujen kanssa Hattulaan. Siellä Kulo sai nesteytystä ja lääkkeitä, mutta vointi meni vain huonompaan suuntaan nopeaa kyytiä. Illalla se oli enää hädintuskin hengissä, ei kuitenkaan vielä ollut mennyt shokkiin. Päivystyksellisesti poistettiin tulehtunut kohtu joka ei onneksi ollut puhjennut, ja Kulo jäi yöksi sairaalaan. Pennut saimme puolen tunnin ajomatkan päähän varaemolle ja heidän omistajilleen hoitoon.

Pennut pääsivät kuivahtamaan, mutta hienoa kyllä koko sakki on ainakin tähän asti selvinnyt hengissä. Nyt ollaan kotona. Alkuun näytti että pärjätään omin voimin, mutta Kulo alkoi väsähtää ja pennut saivat ruiskuruokinnalla korviketta, jotta Kulolla säästyisi voimia myös omaan palautumiseen. Perustettiin ruokintarinki, saimme todella hyvin apuja ystäviltä ja tutuilta. Ratkaiseva apu kuitenkin oli, kun saimme lainaan mäyräkoira Tiltun, jonka omat pennut olivat 5-viikkoisia ja pärjäsivät ilman emoaan. Tämän apuemon turvin päästiin lisäruokinnasta eroon.

Ensimmäinen imetys operaation jälkeen, väsynyt emokoira vielä

Ruisku toimi meillä paremmin kuin tuttipullo

Tällä hetkellä pennut lisäävät painoaan hyvää tahtia. Kuloa pakotetaan ottamaan rauhallisemmin, mm. yöt se nukkuu meidän makuuhuoneessa ja käy pari kertaa imettämässä, mutta ei imetä koko yötä (9 pennun laumassa joku olisi aina tissillä). Tiltu-mäyräkoira on suhtautunut pentuihin todella suvaitsevaisesti ja uinut meidän laumaan ongelmitta, mahtava hyväpäinen koira se on. Tiltu ei omatoimisesti mene imettämään pentuja, mutta näyttää varsin tyytyväisenä makoilevan pentujen imiessä.

Tiltun erilainen lapsilauma

Pienin askelin, Kulon jaksamista tarkkaillen edetään. Pikkuhiljaa uskaltaa jo ajatella tulevaisuutta huomista pidemmälle. Kiitollisin mielin suhtautuu siihen, että koko sakki on selvinnyt pahimmasta hengissä, ja olen aivan häkeltynyt saamastamme tuesta, kannustuksesta ja avusta. Ja tähän miljoona sydäntä <3

Nyt näyttää jo paremmalta!

Pentusaastetta

Kiitos kaikille onnitteluista! :) Sähköpostejakin on tullut - vastaan lähipäivinä!
Pennuille kuuluu hyvää, kaikki ovat oikein elinvoimaisen oloisia ja kaikilla painot nousussa. Kulolla meni pakki sekaisin, ilmeisesti istukasta joka tuli ulos edellisiltana ja jonka meni syömään. Eilen ripuloi, oksensikin kerran eikä ruoka/juoma maistuneet joten puuhakasta on ollut sen kanssa, että saa äitikoiran nesteytettyä jotta jaksaa isoa lapsilaumaansa hoitaa. Tänään suunta on ollut parempaan päin. Emokoira on hyvin huolehtivainen, tuoreen ensikertalaisen tunteet ovat ristiriitainen sekoitus suurta rakkautta ja huolta. Vähän alkaa jo rentoutua, mutta alkuun Kulokin alkoi vinkua jos joku pentu vinkui, ja toisaalta ei ollut sekään hyvä jos pentu nukkui, sitä piti huolestuneena töykkiä kuonolla että onko elossa. Siinähän pysyi sitten kiireisenä hereillä olevia hoidellessa ja nukkuvia herätellessä :D Pihalla Kulo olisi sitä mieltä, että pissareissut voisi yhdistää tokotreeneihin. Pomppii mun edessäni ja HAUKKUU silmät loistaen. Tänään alkaa jo olla vähän kiireempi vauvojen luo takaisin.