keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Pennut syntyivät!

klo 20.23 mv uros, paino 287g

klo 20.53 rv narttu, paino 286g

klo 21.39 mv narttu, paino 309g

klo 22.24 mv narttu, paino 224g

klo 23.06 mv uros, paino 283g

klo 00.20 mv narttu, paino 260g

klo 1.23 rv narttu, paino 322g

klo 2.20 rv narttu, paino 303g

klo 2.48 rv uros, paino 310g
Kahdeksas pentu tarvitsi virvoittelua synnyttyään pitkähkön tauon jälkeen ulkoiluttaessani Kuloa. Pian sen perään syntyi yhdeksäs pentu, joka oli hyvin elinvoimainen heti synnyttyään. Lisäksi pääjoukon jälkeen parin tunnin päästä syntyi mv narttu, paino 230g, joka lähti pilven reunalle seuraamaan sisarustensa elämää <3 Oli varmaan turhan pitkään synnytyskanavassa ja jos olisi elämän lottoarvonnassa saanut paikan lähempää kohdunsuuta, olisi varmaan selvinnyt voittajana tässä tarinassa. Täydellisen kaunis pieni tyttö <3

Onneksi muut yhdeksän vaikuttavat elinvoimaisilta lapsukaisilta. Ne ovat saaneet vahvan otteen elämästä, toivotaan että myös pitävät siitä kiinni näiden ensimmäisten kriittisten viikkojen ajan!

Kulo on väsynyt, mutta hyvin huolehtiva ja hellä emo <3 Vein sen yhdeksän pennun synnyttyä ulkoilemaan, koska tuntui että siellä olisi vielä yksi ollut tulossa (niinkuin olikin). Yritin saada Kuloa liikkumaan, jos se olisi edistänyt vikan pennun syntymistä. Kulo oli silmät loistaen valmiina tokoilemaan, tarjosi seuraamista muun muassa. Kerran työkoira, aina työkoira, niin se vaan taitaa mennä <3 Ja kuka muka on väittänyt, että äitiyttä ja uraa ei voi yhdistää? :D (Tässä kohtaa tylsä kasvattaja kyllä ohjailee äitikoiran tekemistä ja paluu tokoon tulee olemaan maltillinen)




sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Odottelua

Tänään on Kulon 60. tiineysvuorokausi laskettuna ekasta astututuksesta (toinen oli kaksi päivää myöhemmin). Mammakoira voi hyvin ja on virkeä, toki iso maha tekee olon työlääksi. Kulo on itsekin malttanut jättäytyä äitiyslomalle, mutta innostuu kepeistä, velipojasta ja mahdollisuudesta tehdä jotain.




lauantai 11. kesäkuuta 2016

Pienesti mammatokoa

Kulo on pitänyt jo yli kaksi viikkoa treenitaukoa, ja järkevää olisi ollut pitää sitä tänäänkin, etenkin kun maha on selvästi pyöristynyt ja kun en halua ottaa mitään riskejä Kulon ja pentujen hyvinvoinnin kanssa.

Mutta kun toinen silmät säihkyen hyppii edessä poikittain töitä kysyen, en malttanut olla ihan pienesti kokeilematta miten sujuu... Jos ihmisille on äitiysjoogaa, niin olisiko tässä kyseessä äitiystoko? Huomenna jatkuu taas rauhallinen lopputiineyden viettäminen (nyt 45. tiineysvrk).

Kulo on voinut hyvin, energinen ja hyväntuulinen on. Ruokahalut on hyvät. Maha on tosissaan nyt lähtenyt kasvamaan ihan silmissä!

Ja niitä videoita: nouto ja kaukot


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Uranaisen äitiysloma

Kulon maha pyöristyy kovaa kyytiä ja enää ei tarvitse arvuutella sivullisenkaan, onko se tiine.

Kulo on ollut pari viikkoa tokosta tauolla (joku tunnari ja pätkä seuraamista ollaan tehty), tällä viikolla ei olla ehditty jälkeäkään trenailla. Sen sijaan Kulo on saanut sivusta seurata, kuinka velipojan kanssa on tehty vaikka mitä. (Velipoika valittiin Tamskin tokojoukkueeseen sm-kisoihin, avoimeen luokkaan, ja lisäksi on agility- ja paimennustreenit)

Kulon mitta alkaa olla aivan täynnä. Se purkaa harmistustaan räksyttämällä mulle (kiellosta toki lopettaa heti, mutta olen antanut toisen vähän purkaa paineitaan ja toisen närkästys lähinnä naurattaa itseä). Tänään annoin sen vähän tehdä seuraamista ja kaukoja, koska se suorastaan vaati. Teki kyllä mahastaan huolimatta sähäkästi... Päivällä Kulo jumahti Tamskin hallilla poiketessamme hallin ovelle, tuijotti hyvin merkitsevästi että hommiin pitäisi päästä.

Pahoinvointia ei ole ja ruokahalut ovat valtavat.

Kulon pitäisi nyt malttaa jättää työntekoajatukset taustalle ja keskittyä tiineen koiran olotilaan, mutta ei näytä olevan kovin helppoa heittäytyä kokonaan lomatunnelmiin (etenkään varmaan kun kateellisena joutuu seuraamaan kuinka toinen saa tehdä). Sisällä Kulo on onneksi rauhallinen ja nukkuu paljon.