Kulon maha pyöristyy kovaa kyytiä ja enää ei tarvitse arvuutella sivullisenkaan, onko se tiine.
Kulo on ollut pari viikkoa tokosta tauolla (joku tunnari ja pätkä seuraamista ollaan tehty), tällä viikolla ei olla ehditty jälkeäkään trenailla. Sen sijaan Kulo on saanut sivusta seurata, kuinka velipojan kanssa on tehty vaikka mitä. (Velipoika valittiin Tamskin tokojoukkueeseen sm-kisoihin, avoimeen luokkaan, ja lisäksi on agility- ja paimennustreenit)
Kulon mitta alkaa olla aivan täynnä. Se purkaa harmistustaan räksyttämällä mulle (kiellosta toki lopettaa heti, mutta olen antanut toisen vähän purkaa paineitaan ja toisen närkästys lähinnä naurattaa itseä). Tänään annoin sen vähän tehdä seuraamista ja kaukoja, koska se suorastaan vaati. Teki kyllä mahastaan huolimatta sähäkästi... Päivällä Kulo jumahti Tamskin hallilla poiketessamme hallin ovelle, tuijotti hyvin merkitsevästi että hommiin pitäisi päästä.
Pahoinvointia ei ole ja ruokahalut ovat valtavat.
Kulon pitäisi nyt malttaa jättää työntekoajatukset taustalle ja keskittyä tiineen koiran olotilaan, mutta ei näytä olevan kovin helppoa heittäytyä kokonaan lomatunnelmiin (etenkään varmaan kun kateellisena joutuu seuraamaan kuinka toinen saa tehdä). Sisällä Kulo on onneksi rauhallinen ja nukkuu paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti