Pentukuvia

Pelé

Zaza

Xavi

Nani

Popa

Leno

Rudi

Cafú

Messi

Messi

Pennut tulevat tänään illalla kolme viikkoa. Silmät aukesivat kaikilla kaksiviikkoisina ja kuuloelimet alkoivat toimia samoihin aikoihin. Zazakin vaikuttaisi kuulevan, mutta lähiaikoina saa tästä varmuuden. Pentue vaikuttaa ainakin vielä todella tasaiselta. Kaikki ovat elinvoimaisia voimakastahtoisia pieniä olentoja, joilla on hirmuinen kiire tulla luokse, kun pentulaatikon ääreen tulee istumaan. Vaikean alun vuoksi pennut ovat saaneet jo lähes viikon ajan 1-2 ateriaa korviketta. Lisäksi olen antanut jauhelihaa ja tänään annoin liotettua pentunappulaa (RC Starter) korvikkeen seassa. Hyvin tuntuu maistuvan, ja huolimatta kaikista alun vaiheista yhdenkään pennun maha ei ole mennyt ripulille. Pennut ovat alkaneet leikkiä keskenään ja tulevat jo pentulaatikosta ulos. Alun hankaluuksien rauhoituttua jatkoin Bio Sensor-ohjelman loppuun, tämän jälkeen pentuja on päivittäin totuteltu kosketukseen ja käsittelyyn ja Enni 2-vee on myös aktiivisesti ollut mukana. Ensimmäisen matokuurinsa saivat 2-viikkoisina, jatkossa madotan ne 2 viikon välein ja emon aina juuri ennen pentujen madotusta.

Suunnitelmissa on aloittaa ulkoilut, lisätä virikkeitä ja kokemusmaailmaa (alustat, äänet, hajut, paikat, ihmiset yms) ja tavoitteena olisi näiden tulevien vajaan viiden viikon aikana tehdä hyvät edellytykset sille, että uusiin koteihin lähtee rohkeita ja avoimia pentuja. Pennut terveystarkastetaan ja sirutetaan 10.8. ja Korrin Pekka pentutestaa ne 11.8., minkä jälkeen pyrin tekemään päätökset että mikä pentu sopisi kellekin uudelle omistajalle, toki pennunottajien toiveita kuunnellen ja kunnioittaen. Luovutuspäivä tulee olemaan 20.8. ja minulla on pienimuotoisia suunnitelmia pennunottajille tuolle päivälle. :) Pentujen ollessa 7-viikkoisia niitä saavat pennunottajat ottaa kylään kotiinsa jos asuvat lähempänä, näin kotiutuminen luovutuksen jälkeen sujuu mukavammin.

Kulo oli ensimmäiset kaksi viikkoa kuin mikäkin kanaemo (sen minkä omalta infektioltaan ja siitä toipumiseltaan jaksoi), nyttemmin siitä on tullut hyvin rento äitikoira. Vieraatkaan pennunkatsojat eivät Kulon mielenrauhaa hetkauta, mutta sillä olisi sellainen vieno toive, että pentujen sijaan sitä rapsuteltaisiin ja pidettäisiin hyvänä. Kulo on myös sitä mieltä, että pentujen lisäruoka voisi mieluummin päätyä sen vatsaan. Ja töihin se olisi myös jo omasta mielestään täysin valmis. Ihan entisenlaisensa se ei tietenkään vielä ole, vaan rauhallisempi, vähän hajamielisempi ja erittäin läheisyyden- ja huomionkipeä.

Rankka viikko

Kulo alkoi viikko sitten lauantaina, pentujen ollessa 4vrk vanhoja, kuumeilla ja väsähtää. Illalla käytin eläinlääkärissä, jossa kohtu ultrattiin, sai suonensisäisesti lääkkeitä ja nesteytystä ja kotiin antibioottikuurin ja jatkoin nesteytystä kotona. 

Lauantai-iltana kotona nestehoitoa

Sunnuntaina oli aamulla parempi, mutta päivän mittaan vointi alkoi huonontua ja lähdettiin pentujen kanssa Hattulaan. Siellä Kulo sai nesteytystä ja lääkkeitä, mutta vointi meni vain huonompaan suuntaan nopeaa kyytiä. Illalla se oli enää hädintuskin hengissä, ei kuitenkaan vielä ollut mennyt shokkiin. Päivystyksellisesti poistettiin tulehtunut kohtu joka ei onneksi ollut puhjennut, ja Kulo jäi yöksi sairaalaan. Pennut saimme puolen tunnin ajomatkan päähän varaemolle ja heidän omistajilleen hoitoon.

Pennut pääsivät kuivahtamaan, mutta hienoa kyllä koko sakki on ainakin tähän asti selvinnyt hengissä. Nyt ollaan kotona. Alkuun näytti että pärjätään omin voimin, mutta Kulo alkoi väsähtää ja pennut saivat ruiskuruokinnalla korviketta, jotta Kulolla säästyisi voimia myös omaan palautumiseen. Perustettiin ruokintarinki, saimme todella hyvin apuja ystäviltä ja tutuilta. Ratkaiseva apu kuitenkin oli, kun saimme lainaan mäyräkoira Tiltun, jonka omat pennut olivat 5-viikkoisia ja pärjäsivät ilman emoaan. Tämän apuemon turvin päästiin lisäruokinnasta eroon.

Ensimmäinen imetys operaation jälkeen, väsynyt emokoira vielä

Ruisku toimi meillä paremmin kuin tuttipullo

Tällä hetkellä pennut lisäävät painoaan hyvää tahtia. Kuloa pakotetaan ottamaan rauhallisemmin, mm. yöt se nukkuu meidän makuuhuoneessa ja käy pari kertaa imettämässä, mutta ei imetä koko yötä (9 pennun laumassa joku olisi aina tissillä). Tiltu-mäyräkoira on suhtautunut pentuihin todella suvaitsevaisesti ja uinut meidän laumaan ongelmitta, mahtava hyväpäinen koira se on. Tiltu ei omatoimisesti mene imettämään pentuja, mutta näyttää varsin tyytyväisenä makoilevan pentujen imiessä.

Tiltun erilainen lapsilauma

Pienin askelin, Kulon jaksamista tarkkaillen edetään. Pikkuhiljaa uskaltaa jo ajatella tulevaisuutta huomista pidemmälle. Kiitollisin mielin suhtautuu siihen, että koko sakki on selvinnyt pahimmasta hengissä, ja olen aivan häkeltynyt saamastamme tuesta, kannustuksesta ja avusta. Ja tähän miljoona sydäntä <3

Nyt näyttää jo paremmalta!

Pentusaastetta

Kiitos kaikille onnitteluista! :) Sähköpostejakin on tullut - vastaan lähipäivinä!
Pennuille kuuluu hyvää, kaikki ovat oikein elinvoimaisen oloisia ja kaikilla painot nousussa. Kulolla meni pakki sekaisin, ilmeisesti istukasta joka tuli ulos edellisiltana ja jonka meni syömään. Eilen ripuloi, oksensikin kerran eikä ruoka/juoma maistuneet joten puuhakasta on ollut sen kanssa, että saa äitikoiran nesteytettyä jotta jaksaa isoa lapsilaumaansa hoitaa. Tänään suunta on ollut parempaan päin. Emokoira on hyvin huolehtivainen, tuoreen ensikertalaisen tunteet ovat ristiriitainen sekoitus suurta rakkautta ja huolta. Vähän alkaa jo rentoutua, mutta alkuun Kulokin alkoi vinkua jos joku pentu vinkui, ja toisaalta ei ollut sekään hyvä jos pentu nukkui, sitä piti huolestuneena töykkiä kuonolla että onko elossa. Siinähän pysyi sitten kiireisenä hereillä olevia hoidellessa ja nukkuvia herätellessä :D Pihalla Kulo olisi sitä mieltä, että pissareissut voisi yhdistää tokotreeneihin. Pomppii mun edessäni ja HAUKKUU silmät loistaen. Tänään alkaa jo olla vähän kiireempi vauvojen luo takaisin.

Pennut syntyivät!

klo 20.23 mv uros, paino 287g

klo 20.53 rv narttu, paino 286g

klo 21.39 mv narttu, paino 309g

klo 22.24 mv narttu, paino 224g

klo 23.06 mv uros, paino 283g

klo 00.20 mv narttu, paino 260g

klo 1.23 rv narttu, paino 322g

klo 2.20 rv narttu, paino 303g

klo 2.48 rv uros, paino 310g

Kahdeksas pentu tarvitsi virvoittelua synnyttyään pitkähkön tauon jälkeen ulkoiluttaessani Kuloa. Pian sen perään syntyi yhdeksäs pentu, joka oli hyvin elinvoimainen heti synnyttyään. Lisäksi pääjoukon jälkeen parin tunnin päästä syntyi mv narttu, paino 230g, joka lähti pilven reunalle seuraamaan sisarustensa elämää <3 Oli varmaan turhan pitkään synnytyskanavassa ja jos olisi elämän lottoarvonnassa saanut paikan lähempää kohdunsuuta, olisi varmaan selvinnyt voittajana tässä tarinassa. Täydellisen kaunis pieni tyttö <3

Onneksi muut yhdeksän vaikuttavat elinvoimaisilta lapsukaisilta. Ne ovat saaneet vahvan otteen elämästä, toivotaan että myös pitävät siitä kiinni näiden ensimmäisten kriittisten viikkojen ajan!

Kulo on väsynyt, mutta hyvin huolehtiva ja hellä emo <3 Vein sen yhdeksän pennun synnyttyä ulkoilemaan, koska tuntui että siellä olisi vielä yksi ollut tulossa (niinkuin olikin). Yritin saada Kuloa liikkumaan, jos se olisi edistänyt vikan pennun syntymistä. Kulo oli silmät loistaen valmiina tokoilemaan, tarjosi seuraamista muun muassa. Kerran työkoira, aina työkoira, niin se vaan taitaa mennä <3 Ja kuka muka on väittänyt, että äitiyttä ja uraa ei voi yhdistää? :D (Tässä kohtaa tylsä kasvattaja kyllä ohjailee äitikoiran tekemistä ja paluu tokoon tulee olemaan maltillinen)

Odottelua

Tänään on Kulon 60. tiineysvuorokausi laskettuna ekasta astututuksesta (toinen oli kaksi päivää myöhemmin). Mammakoira voi hyvin ja on virkeä, toki iso maha tekee olon työlääksi. Kulo on itsekin malttanut jättäytyä äitiyslomalle, mutta innostuu kepeistä, velipojasta ja mahdollisuudesta tehdä jotain.

Pienesti mammatokoa

Kulo on pitänyt jo yli kaksi viikkoa treenitaukoa, ja järkevää olisi ollut pitää sitä tänäänkin, etenkin kun maha on selvästi pyöristynyt ja kun en halua ottaa mitään riskejä Kulon ja pentujen hyvinvoinnin kanssa.

Mutta kun toinen silmät säihkyen hyppii edessä poikittain töitä kysyen, en malttanut olla ihan pienesti kokeilematta miten sujuu... Jos ihmisille on äitiysjoogaa, niin olisiko tässä kyseessä äitiystoko? Huomenna jatkuu taas rauhallinen lopputiineyden viettäminen (nyt 45. tiineysvrk).

Kulo on voinut hyvin, energinen ja hyväntuulinen on. Ruokahalut on hyvät. Maha on tosissaan nyt lähtenyt kasvamaan ihan silmissä!

Ja niitä videoita: nouto ja kaukot

Uranaisen äitiysloma

Kulon maha pyöristyy kovaa kyytiä ja enää ei tarvitse arvuutella sivullisenkaan, onko se tiine.

Kulo on ollut pari viikkoa tokosta tauolla (joku tunnari ja pätkä seuraamista ollaan tehty), tällä viikolla ei olla ehditty jälkeäkään trenailla. Sen sijaan Kulo on saanut sivusta seurata, kuinka velipojan kanssa on tehty vaikka mitä. (Velipoika valittiin Tamskin tokojoukkueeseen sm-kisoihin, avoimeen luokkaan, ja lisäksi on agility- ja paimennustreenit)

Kulon mitta alkaa olla aivan täynnä. Se purkaa harmistustaan räksyttämällä mulle (kiellosta toki lopettaa heti, mutta olen antanut toisen vähän purkaa paineitaan ja toisen närkästys lähinnä naurattaa itseä). Tänään annoin sen vähän tehdä seuraamista ja kaukoja, koska se suorastaan vaati. Teki kyllä mahastaan huolimatta sähäkästi... Päivällä Kulo jumahti Tamskin hallilla poiketessamme hallin ovelle, tuijotti hyvin merkitsevästi että hommiin pitäisi päästä.

Pahoinvointia ei ole ja ruokahalut ovat valtavat.

Kulon pitäisi nyt malttaa jättää työntekoajatukset taustalle ja keskittyä tiineen koiran olotilaan, mutta ei näytä olevan kovin helppoa heittäytyä kokonaan lomatunnelmiin (etenkään varmaan kun kateellisena joutuu seuraamaan kuinka toinen saa tehdä). Sisällä Kulo on onneksi rauhallinen ja nukkuu paljon.